Tänään oli pitkästä aikaa Pakolan Mervin valmennus. Viimeksi mun valmennus meni vähän sivu suun, koska Lordi alkoi ontumaan melkein heti kun alettiin työskentelemään. Tällä kertaa onneksi oli parempi onni.
Aloiteltiin taas ihan perusteista, eli pienellä voltilla väistettiin takaosaa ulos ja siitä suoraan pohkeenväistöä pieni pätkä. Wilja oli aluksi tosi jäykkä ja väistöt varsinkin vasemmalle tuotti hankaluuksia. Hetken työstämisen jälkeen nekin alkoi luonnistua, "muutaman" yrittämisen jälkeen...
Samaa ravissa, mutta ilman väistöjä. Noh, nehän oli ihan katastrofi alkuun. Wilja juoksi niinku joku kirahvi, selkä alhaalla ja pää ylhäällä. Not good. Mervi onneksi opasti, yhtäkkiä tapahtui jotain. Selkä nousi, pää laski, takajalat tuli alle, hevonen oli superpehmeä kädelle ja kulki ajatuksella. Ai että, vähän ois tehnyt mieli itkeä. Ei oo yli vuoteen tullut tuollaista onnistumisentunnetta, oli aika jees! Ja siis valehtelematta Wilja oli tuolla hetkellä hienoin hevonen, kuka mun alla ikinä on ollut.
Hassua, miten niin "tahkeasta" hevosesta voi tulla ihan eri hevonen, kun vaan löytää oikeat napit. Kummasti se pieni jäykkyys vasemmallekin katosi, kun hevonen kulki oikein. Tuli taas tosi kova motivaatio ratsastaa, harmi vaan että koulu verottaa aikaa ja aina kun olis aikaa, on kamalat pakkaset...
 |
| Copyt Hetalle kuvasta |
Ai että wilja on ihana tuossa kuvassa♡ onnistumisen tunne on kyllä hieno tunne:D
VastaaPoistaJuu, se on tosi kuvauksellinen hevonen :D Ja on se, varsinkin jos sitä ei oo pitkään aikaan tullut!
PoistaWilja on aivan ihana ratsastettava:)
VastaaPoistaNiin on, ihan loistava sit ku toimii kunnolla :)
PoistaJep,se on ihanan pehmee ratsastaa jos taivuttelee ja verkkaa ennen tuntia tai valkaa kunnolla☺♡
VastaaPoistaJep, saa vaan taivutella kunnolla :D
Poista